Oiva Saarlampi osti  metsäpalstan. Sen läpi kulkee Kammokallion yksityistie. Tie ylittää kallion, jossa on pitkä halkeama, leveydeltään puolesta kolmeen metriin. Saarlammen geologiystävän mielestä jälkipolvetkin voisivat halkeamaa ihastella. Niinpä Saarlampi haki ja sai  halkeaman puolentoista hehtaarin maa-alueelle rauhoituksen.

Halkeaman yli kulkeva tie rikkoi nyt suojeltuja luontoarvoja. Hallinto-oikeus päätti tien siirtämisestä pois rauhoitusalueelta. Saarlammen tehtäväksi jäi tiepohjan ennallistaminen.

Kallionhalkema piti tyhjentää vanhan tien rakentamisaikana, noin 30 vuotta sitten, sinne kaadetusta maa-aineksesta. Tätä työtä tekemään Saarlampi palkkasi maanrakennusyrittäjä Antti Kaaselan. Hän ryhtyikin hommiin. Pienellä kaivurillaan hän kaivoi halkeamasta soraa kunnes…

Sorasta pisti esiin luu. Kaasela oli tunnistavinaan, että se ei ollut minkään eläimen luu. Hän soitti ystävälleen, eläköityneelle rikosylikonstaapeli Aulis Tyynelälle. Aulis tuli, päätteli, että kyseessä on ihmisen sääriluu. Tämän patologi vahvisti valokuvien perusteella.

Tyynelä palkataan selvittämään kenelle luu on kuulunut ja mitä muuta halkeamasta löytyy. Voi olla todella vaikea selvittää 30 vuoden takaisia asioita. Onnistuuko Tyynelä siinä?