Evert Rautio Taipalsaaren Peltoinkylältä sai syyskuussa 1917 ensi kerran kuulla tarkemmin suunnitelmista karkottaa ryssä Suomesta. Kylän suojeluskunnan osasto alkoi harjoitella, kymmenkunta miestä, yhdellä kiväärillä. Vuoden 1918 alkuun asti mukana oli myös työväenyhdistyksen jäseniä.
Tammikuun lopulla 1918 24-vuotias Evert lähti veljensä Antin kanssa Savitaipaleen suojeluskuntaan, josta myöhemmin muodostettiin Savitaipaleen pataljoona. Sen riveissä Evert osallistui taisteluihin Suomenniemen ja Luumäen välisellä rintamalohkolla. Sieltä hän jatkoi Haminaan ja Kotkaan, josta taisteluiden jo loputtua siirtyi Mikkelin ja myöhemmin Viipurin vartiopataljoonaan. Kotiinsa Peltoinkylään hän palasi vasta marraskuussa.
Evertin tarinassa on sydämestä riipaisevia tunteita, toisinaan taas mustaa huumoria, karun realistista kerrontaa sodan julmuuksista. Muistelmia sävyttää kertojan hämmennys – hän kokee olevansa eri sodassa, kuin mihin lähti, ja etsii teoilleen hyväksyntää. Hän tilittää ja perustelee tekemisiään: "- - minä en koskaan tuntenut minkäänlaista vihaa vihollisiamme, tai niin kuin sen itse sanoisin, vastustajiamme kohtaan, mikäli oli kysymys omista kansalaisista, eikä ryssistä. Toiseksi, minulla oli joskus sekaisin sodan syy, vapaussota tai valtasota? - -"
Evert Raution muistelmat on toimittanut ja esipuheella varustanut hänen pojantyttärensä Sirpa Halttunen.
Nidottu, 80 s. Ilmestynyt heinäkuussa 2008.
Kustantajan vähittäismyyntihinta 18 € (sis. postikulut).
LOPPUUNMYYTY!
Tilaa suoraan kustantajalta
Suosittele ystävällesi
(Yllä olevat linkit käynnistävät koneesi oletussähköpostiohjelman. Mikäli käytät esim. webmail-sähköpostiohjemia, viesti ei välttämättä lähde. Jos et muutaman päivän kuluessa saa kuittausta tilauksestasi, voit tilata kirjan lähettämällä tilauksen osoitteeseen myynti@neirol.fi)